Paistaako aurinko?

Kaikki alkoi, kun aurinko ei enää paistanut. Harmaassa lauttasaaressa valkoinen dösä, joka oli koristeltu sinikeltaisilla kyljillä saapui pysäkille ja otti meidät kyytiinsä. Istuuduimme neljänpaikoille ja havaitsimme jalkojemme juuressa omistajansa hylänneet kengän pohjalliset. Ihmettelimme niitä tovin emmekä huomanneet ajan kulua. Nimittäin dösämatka oli mennyt nopeasti ja olimme päätyneet pysäkille, jossa meidän piti jäädä. Kuski oli kitkuinen, eikä meinannut päästää meitä etuovesta ulos. Teemu kuitenkin hoiti tilanteen ja pääsimme iloisesti ulos. Kävelimme rivissä ja veimme kadun kokoisen tilan. Akateeminen kirjakauppa kohosi edessämme pilviin ja tiesimme olevamme perillä. Askelsimme ovesta sisään ja ihmettilemme uutuus kirjoja. Pian meidät ohjattiin yläkertaan ja kerrottiin, että saisimme ottaa kirjan per. Henkilö ilmaiseksi. Aloimme mielenkiinnolla tutkimaan kirjoja, joihin edelliset omistajat olivat kirjoittaneet ovelia tekstejä. Huolestuimme hieman kun eräs myyjä tuli keräämään kirjoja pois, mutta jatkoimme kuitenkin etsimistä. Lopulta löysimme haluamamme kirjat. Suuntasimme kohti dösäriä, josta tiesimme lähtevän 20 numeroinen dösä parin minuutin päästä. Emme kuitenkaan pelästyneet lyhyttä aikaa, vaan kävelimme rauhallisesti ja kerkesimme hyvin. Istuuduimme samoille paikoille, missä istuimme tullessamme. Dösäkuski oli vanha valkohiuksinen mies, mutta kumma kyllä hän osasi ajaa mainiosti. Eikä aurinko vieläkään paistanut. #pojatkinlukevat

image image